th.jpg

Koulussa tuli puheeksi addiktiot. Niistä mulle tuli mieleen minä itse. Someaddiktio, terveysintoilija se kuvaa mua. Poistin Snapin jokin aikaa sitten, kun alkoi henkisesti rasittamaan omaa jaksamistaan. Kun snappejä satoi monta kertaa päivässä, ainiin ja sitten ne striikit. Päädyin lopputulokseen, poistin sc kokonaan. Oloni keventyi, kukaan ei pystyisi mua jatkuvasti tavoittamaan mua. En tiiä kui normaalia on väsyä somemaailmaan, olemaan aktiivinen. IG:ssä silti päivittäin parikin kertaa selaan kuvat läpi, mutten itse päivittele aktiivisesti mitään enää.

Sit on tää terveysintoilu, onhan mulla käyny päässä joku ortoroksia. Mutta enhän mä oo ees tarpeeksi terveen näköinen, painoa vielä liikaa mut jospa lähtis hitaasti ja varmasti eikä romuttuis paastoihin eikä muihin hömpötyksiin. Ehh kuitenkin oon jalka oven välissä jo. Mulla on ollut nyt jonkin aikaa 1400-1700 kcal ruokavalio. Oon energisempi ollu ja treeneissä jaksanu paremmin. Joten jatkan sen takia tällä linjalla. Taas oon saanu näkyviin uudelleen lantionluut! Äääh kylläkin vain kun makaan mut edistystä on tapahtunut, en halua enää uudelleen vaarantaa mun hormoneja jote terveemmällä tavalla parempi tai ainakin uskottelen näin. Mun on pakko liikkua, viikon aikana suorittaa koko kropan treeni vähintään kerran viikossa ja jooga, lenkki päälle. Saan kauheet stressit jos se ei toteudu. Sama tapahtuu jos poikkean mun ruokavaliosta, välttelen vehnää, eläinperäisiä tuotteita, sokeria jugurtis ja tälläsis menee mut ei siis mitää rasvaisia, suolaisia tai sokerisia mässyjä ainakaa suurissa määrissä. En oo pariin viikkoon ny mässäilly!

Toisaalta vois kokeilla joku viikonlopun päivän paastota vaa yhden päivän. Eihän sitä kukaa huomais. Oon ennenkin osannu huijata. Joku sellane päivä etten treenaa, nii jaksaa paremmin. En jaksa treenata ilman ruokaa, joten parempia tuloksia saan kun saan energiaa enemmän.

images%20%2819%29.jpg

Mun kaveri tai luulin et se on mun kaveri, mut siis ei se ymmärrä mua. Oon joskus yrittäny sille jotai sanoa, mutta ääsh turha sille on puhua. Haukkuu ja vähättelee vaa mua. En tarvi sellaisia ihmisiä mun elämään. Koulussa vaa vietetään aikaa ns koulukavereina, mutta vapaa-aikana ei enää. Onneksi mulla on poikaystävä, mutta senkin kanssa näkemiset voi venyy helposti kuukauteen tai ainakin pariin viikkoon. En kauheesti jaksais venata milloin saan nähdä jonkun tärkeen ihmisen, ja saada lupauksia tuloista jotka ei pidä aina. Ei pitäis olla nii vaikeeta, mut mun koko elämä on ollut vaikeeta. En vaa uskalla puhua kellekää mun ajatuksista, ei kukaa tajuis mua. Mut nää on vaa pikku juttuja, parempi olla yksin. <3 Koulussa kuitenkin opiskelu pointtina. :3

Keskityn itsestäni huolehtimiseen, yritän syödä mahdollisimman puhtaasti ja liikkua hyvin nii hyvinvointi on sit hyvällä mallilla! Oon jättäny välillä oman ajan ja itsestäni huolehtimisen aivan liian vähälle ajalle joten nyt mä olen tärkein viimeinkin. 

images%20%2820%29.jpg